MENU

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

KUN JOUSET TUNTUU KYLKILUISSA


Hei! Me ostettiin uusi sänky! Kun vanhan sängyn jouset tuntuvat kylkiluissa ja sen takia ei saa nukuttua kunnolla, on todellakin aika vaihtaa sänkyä. Tuli nyt testattua, että sellainen reipas kymmenen vuotta on halvalle runkopatjasängylle hippasen liikaa. Sängyn hankintaa pitkitettiin ja pitkitettiin, kunnes tällä viikolla mitta tuli totaalisesti täyteen. Se nitinä ja natina, jonka vain asennon vaihtaminen aiheutti, sai luvan loppua. Haaveena kun oli herätä ilman kropan jomotuksia ja ylimääräisiä särkyjä, joita huonokuntoinen sänky selvästi aiheutti.  Jokaisella tulisi olla edellytykset hyvään uneen ja vaikka pitkiä levollisia öitä ei meillä ole kuin harvoin, kiitos nuhaisen ja hampaita tekevän pikku neidin, niin perusasiat on laitettava kuntoon. 


Nyt meillä on uhkea ja muhkea jenkkisänky, sellainen josta vuosia haaveiltiin. Samalla uusittiin peitot ja tyynyt, jotka ovat nyt ihanat untuvaiset. Uuden sängyn myötä kaipasin huoneeseen uutta järjestystä, sillä vaatekaapille pääsy oli aikaisemmin olevinaan liian hankalaa ja huomasin puhtaiden vaatteiden kerääntyvän pesuhuoneen työtasolle vaatekaapin sijaan. Ei hyvä. Kaappi on nyt aivan pesuhuoneen vieressä ja selitykset puhtaan pyykin siirtymisvaikeuksista kaappiin asti voi unohtaa. Sänky laitettiin makuuhuoneen toisen ikkunan eteen ja pinnäsänky turvalliseen nurkkaan. Sängyn toiselle puolelle kannetaan joku kaunis päivä autallissa kunnostusta odottava kaappini ja silloin kaivattu säilytystila lisääntyy huimasti.  

Kaapin siirtämisen sekä hoitotason ja sen päällä olevien hyllyjen irroituksen myötä paljastui karu totuus. Tapetoimattomat seinät ovat täynnä reikiä. Siitäpä sitten käynnistyi jälleen ketjureaktio, joka pistää lähiaikoina telan ja pensselit heilumaan. Luvassa on seinien paklausta ja maalausta. Sellaista kivaa ja nopeasti toteutettavaa pintaremppaa. 



Seinien väri vaihtuu mukavaan ja harmooniseen sävyyn. Se on jo päätetty, mutta pidetään se vielä salaisuutena. Näette sen sitten myöhemmin. 

Mukavaa alkavaa viikkoa! 

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

VALMIS KIERRÄTYSPISTE


Hei! Tulin esittelemään teille lasiverannan valmiin kierrätyspisteen. Siellä se nyt pönöttää paikallansa, viimeisteltynä ja maalattuna, valmiina imaisemaan sisäänsä taloutemme kierrätysjätteet. Tästä alkaa todellinen kierrättämisen aikakausi isolla K:lla.

Kierrätyspisteen viimeistelyt tarkoittivat laatikkojen sisäpuolien työstöä. Keräämme lajitellut jätteet laatikoihin kiinnitettyihin isoihin jätesäkkeihin, joissa ne on kätevintä ja helpointa viedä eteenpäin kauppojen kierrätyspisteisiin. Minulla ei riitä intoa ensin kerätä jätteitä laatikkoihin ja sieltä lappoa niitä kuljetusastioihin tyhjennystä varten. Jätesäkit eivät kuitenkaan pysy kuosissa ilman jonkinlaista kiinnitystekniikkaa, joka meillä ratkaistiin seuraavalla tavalla: jokaisen laatikon sisäpuolelle ruuvattiin neljä pyöreäreunaiseksi hiottua puukoukkua, joihin jätesäkin reunat saa helposti sujautettua. Tämä tuntuu ihan toimivalta ratkaisulta ja säkit pysyvät aika hyvin ojennuksessa.



Vaikka koivuvanerin pinta oli jo itsessään kaunis, päätin maalata kierrätyspisteen harmaaksi. Valitsin maaliksi Tikkurilan Helmi-kalustemaalin himmeänä ja sävyksi Tikkurilan Deco Grey-värikartan sävyn 1938. Tuo sävy on sellainen kunnon rehellinen harmaa, joka ainakin lasiverannan valossa taittaa hieman siniseen. Lasiverannan katto ja seinät ovat sävyltään hyvin beessiin taittavat harmaat, seinäpaneelit valkoiset ja lattia sininen. Tuo 1938 on sävynä ihan nappivalinta tähän tilaan, sen valoon ja se sopii ihan kivasti näiden muiden sävyjen kaveriksi. Kierrätyspisteen väritys ei tule tästä muuttumaan, noiden muiden edellä mainittujen ehkä joku päivä. Ainakin lattian maalaus on edessä, sillä maali alkaa rapisemaan jo pahasti rappusissa.

Välillä pohdin todella pitkään sävyjen valintaa ennen maalikaupoille menoa ja vielä maalaamisen jälkeenkin saatan arpoa valintani sopivuutta. Tässä tapauksessa rakastuin valitsemaani harmaan sävyyn heti ensimmäisen maalikerroksen levitettyäni. Kerrankin näin!



Kierrätyspiste hallitsee nyt verannan toista puolta, joten mitään massiivisia kalusteita ei sinne enää mahdu. Enkä missään nimessä halua täyttää tilaa ahtaaksi, vaan pitää sen avarana ja selkeänä. Minulla oli jemmassa vanha rottinkituoli, joka löysi nyt paikkansa ikkuiden edestä. Istumapaikka on kuitenkin tarpeellinen, niitä aikaisemmin mainitsemiani saunavilvoitteluja varten. Mustassa pärekorissa säilyvät saunajuomat sopivan kylminä, ainakin näin syksyllä!




Tämä puoli verantaa on kauniin seesteinen ja nautin tästä näkymästä. On ihana astella sisälle verannan kautta, kun lyhdyissä palavat led-kynttilät, ajastettuna syttymään hämärän tultua. Verannan toisella puolella vallitsee kaaos. Työkaluja ynnä muita remppavehkeitä ei kannata viedä kovin kauas, sillä seuraavaksi rakennetaan tuolle toiselle puolelle verantaa vaatekaappi, tietysti vanerista! :)

Mitä tykkäät kierrätyspisteestämme? 

sunnuntai 1. lokakuuta 2017

TEHDÄÄN KIERRÄTYSPISTE VANERISTA - OSA 2


Hei! Tulin kertomaan lisää kierrätyspisteen rakentamisesta, sillä siinä ollaan menty hyvää vauhtia eteenpäin. Kerron sen teosta edelleenkin vaihe vaiheelta, jos joku vaikka innostuu rakentamaan itselleen oman kierrätyspisteen. Ensimmäinen osa on luettavissa täältä

Edellinen postaus loppui kierrätyspisteen laatikoiden sovittamiseen paikoilleen. Seuraava vaihe oli laatikoiden kiinnitys runkoon. Valitsimme laatikoiden saranointiin pianosaranat. Vaihtoehtoja olisi ollut monia yhtä hyviä, mutta valitsimme nämä saranat tällä kertaa. Pianosaranat kiinnitettiin ensin laatikoiden pohjiin ja tämän jälkeen laatikot saranoineen ruuvattiin kierrätyspisteen runkoon. 


Meillä on ihastuttu erilaisiin listoituksiin olohuoneen seinien koristelistoituksen jälkeen, joten päätimme listoittaa myös kierrätyspisteen laatikot. Listana käytimme 8x21mm peitelistaa. Listat katkoimme sopivan pituisiksi kätevillä listasaksilla. Sakset toimivat ohuiden listojen leikkaamisessa loistavasti, eikä niiden katkomisesta näin olleen synny ikävää pölyä ja purua. Joskin näiden käyttö vaatii miehistä voimaa, sillä pätkiminen vaatii kunnolla puristusvoimaa.


Kiinnitimme saranointivaiheessa laatikoihin vetimet, sillä laatikoita piti avata ja sulkea jatkuvasti. Näin se onnistui huomattavasti helpommin. Listojen kiinnitykseen käytimme viimeistelynaulainta, jonka avulla listat olivat supernopeat kiinnittää. Emme kiinnittäneet listoja kiinni ulkoreunoihin vaan jätimme raunan ja listan väliin sentin verran tilaa. Näin listoitus näyttää paljon kauniimmalta. Listoituksen lopuksi listojen nurkat paklattiin, jotta ne pienetkin raot saatiin piiloon. 


Vedinten valinta on aina yhtä haastavaa ja vaikeaa. Valinnanvaraa on ihan liikaa, joten siitä aiheutuu inhottava päättämisen vaikeus. Lopulta valitsimme vetimiksi antiikkimessinkiset kuppivetimet, jotka ovat tosi kätevät aika painavien laatikoiden avaamiseen. Ja ne sopivat kivasti vanhan talon henkeen!


Listoituksen jälkeen alkoi se sotkuisin vaihe eli hionta. Tämä on ehdottomasti se inhottavin vaihe, kun hionta tehdään sisätiloissa eikä jo valmiiksi pölyisessä autotallissa tai ulkotiloissa. Joka paikka on hiontapölyä täynnä! Kaikki vanerin terävät reunat pyöristettiin ja koko kierrätyspiste hiottiin sileäksi. 

Tältä kierrätyspiste näyttää tässä vaiheessa, ennen maalausta. Seuraava vaihe onkin tarttua siveltimeen ja viimeistellä laatikoiden sisäosat. Niistä lisää sitten ensi kerralla. Silloin esittelen teille valmiin kierrätyspisteen. Täytyy nyt myöntää, että kierrätyspisteestä on tulossa ihan mahtava. Niin paljon parempi kuin uskalsin toivoakaan! 


Mukavaa sunnuntai-iltaa joka taloon sekä tehokasta alkavaa viikkoa!