sunnuntai 24. syyskuuta 2017

KAAPPIHULLUN PÄIVÄKIRJA / elo-syyskuu 2017


Elokuu 2017
Haaveilen jälleen uudesta kaapista. Tarvitsemme makuuhuoneeseen kipeästi toisen vaatekaapin, sillä olemassa olevan kaapin säilytyskapasiteetti on jo ylitetty roimasti. Olen valmis kunnostushommiin, mikäli kaappi sitä vaatii. Joskin en taaskaan tiedä mistä ne ylimääräiset tunnit taion päivääni. Taidan olla valmis luopumaan hoitopöydästä ja sen päällä olevasta hyllyköstä, jossa pikkuneidin vaatteita on säilytetty koreissa. Tilalle mahtuisi uusi vaatekaappi, johon saisin sullottua neidin vaatteet ja vähän meidän muidenkin. Me todella tarvitaan se kaappi!



11.9.2017
Mieheni lähettää minulle sähköpostilla kuvan aika rajun näköisestä läikikkäästä puisesta kaapista, jota hänen työkaverinsa tarjoaa meille - ilmaiseksi! Haluammeko pelastaa kaapin kaatopaikkakuormasta ja ottaa siitä projektin itsellemme? Hurjan ulkonäon alta näen mahdollisuuden ja nappaan heti kiinni tähän tilaisuuteen. Miltähän kaappi näyttää luonnossa, kun kuvasta ei oikein saa kunnolla selvää. Entä onkohan siinä hajuhaittoja, niin ettei se sovellukkaan vaatakaapiksi. Liian monta kysymystä jälleen. Jään odottelemaan kaappia.



18.9.2017
Kaappi tuodaan peräkärryllä kotiin ja varastoidaan autotalliin. Syy siihen miksi tämä kaappi on näin rujon näköinen ja läikikäs punavalkoinen on selvä. Sitä on aloitettu hiomaan puhtaaksi, takaisin puupinnalle, mutta aika tähän vaativaan työhön ei ole riittänyt ja kaappi on jäänyt lojumaan varaston nurkkaan odottamaan hiontatyön jatkoinspiraatiota. Minä en halua takaisin puupintaa vaan ehdottomasti maalaan tämän. Työsuunnitelmani on seuraava: Hionta, jotta saan pinnan tasaiseksi sekä tarvittavat paklaukset, kunnon pesu, maalaus kahteen kertaan sisältäja ulkoasekä kaapin sisäosien fiksailu. Haluan kaappiin uudet hyllyt vanerista, joten ne täytyy tilata. 

Milloin pääsen aloittamaan? Hyvä kysymys. Minkä värin valitsen? Jälleen hyvä kysymys. Olen nuuhkinut kaappia, mutta tuolla autotallin viileässä ilmassa ei saa oikeaa kuvaa hajuista. Joku epämääräinen tuoksu kaapissa on, mutta katsotaan miten hionnan ja pesun jälkeen käy.


Siinä kaikki tällä erää. Kaappihullun päiväkirja saa jatkoa toivottavasti pian...

lauantai 16. syyskuuta 2017

TEHDÄÄN KIERRÄTYSPISTE VANERISTA - OSA 1


Lasiverannan väliaikainen sisustus on jo historiaa, sillä jo jonkin aikaa siellä on ollut vireillään uusi projekti. Veranta on meillä ollut lähinnä sellainen läpikulkupaikka, jossa ei valitettavasti tule vietettyä aikaa muuten kuin kesäaikana, jos juuri silloinkaan. Pidämme verannan kylmänä tilana talvisin, joten ei siellä käydä kuin vilvoittelemassa saunan jälkeen nopeasti. Halusimme hyödyntää tilaa järkevästi, joten aloimme viime kevään aikana suunnittelemaan kunnollista kierrätyspistettä verannalle. Keittiössä meillä on ollut omat astiat pullojen ja paperin keräystä varten, mutta muulle kierrättämiselle ei ole löytynyt järkevää tilaa. Muovipusseihin sullotut muut kierrätettävät jätteet alkoivat kerääntyä liian näkyville ja kiikutin pussit aina verannalle "piiloon". Ehdottomasti järkevin ratkaisu meidän talouden tuottamalle kierrätysjätteelle on rakentaa niille oma kierrätyspiste. Sinne verannalle. Säilytyskaluste, josta löytyy keräyslaatikot paperille, pulloille, pahville, muoville, metallille ja lasille. 

Kierrätyspiste luonnosteltiin ensin paperille, sitten mieheni piirsi suunnitelman valmiiksi netistä ilmaiseksi ladattavalla CAD-ohjelmalla. Mitat olisin tosin voinut laskea ruutupaperillekin, mutta laatikoihin tulevat viistot kulmat oli helpompi piirtää ohjelman avulla. Laatikot jäljittelevät 50-60-luvun keittiöissä paljon käytettyjä halkolaatikkoja, jotka sopivat mielestämme täydellisesti kierrättämiseen.


Kierrätyspisteen materiaaliksi valitsimme vanerin, jota meillä on aikaisemminkin paljon käytetty. Tilasimme vanerit paikallisesta vanerifirmasta mittoihin sahattuna, joskin laatikoiden viistot kulmat sahattiin ihan itse.  Kaikki osat takalevyä lukuunottamatta ovat 15 mm  koivuvaneria.

Kierrätyspisteen rungon kokoaminen aloitettiin niin sanotusti väärinpäin eli päälikansi alaspäin. Emme halunneet ruuvinkantoja näkyviin, joten käyttimme näkyvien osien kiinnitykseen kalustekulmarautoja ja puuliimaa. Päälikanteen kiinnitettiin seuraavaksi sivuosat ja niihin pohjalevy.

Ohuempi takalevy ruuvattiin pienillä ruuveilla kiinni. Ennen takalevyn kiinnittämistä kunnolla tarkistimme ristimitan (mitta viistosti yläkulmista alakulmiin), jonka avulla varmistetaan, että osat ovat suorassa toisiinsa nähden. Jos mitta tässä vaiheessa heittää, niin mikään ei enää tämän jälkeen toimi. Seuraavaksi kokosimme kaappia kiertävän alasokkelin ja jätimme kierrätyspisteen rungon liimaukset kuivumaan seuraavaa työvaihetta varten.

Seuraavana työvaiheena oli kierrätyspisteen rungon väliseinien kiinnitys. Ne kiinnitettiin päälilevyyn kulmaraudoilla ja pohjan läpi ruuvaamalla. Näin varmistettiin jälleen, ettei näkyvään päälilevyyn tule ruuvinjälkiä. Laatikoiden kokoaminen alkoi etulevystä, johon puuliiman ja kulmarautojen avulla kiinnitettiin ensin toinen sivuosa, sitten alapuoli, tämän jälkeen toinen sivu ja lopuksi takalevy.

Jykeviä keräyslaatikoita nikkaroitiin yhteensä neljä. Metalli, lasi ja muovi tulevat todennäköisesti jakamaan yhden laatikon. Tätä varten laatikko jaetaan kolmeen osaaan väliseinien avulla. Pullot, paperi ja pahvi pääsevät omiin laatikkoihinsa.

Laatikot sovitettiin runkoon ja hienosti ne sinne omiin koloihinsa sujahtivat. Kierrätyspiste on aika massiivinen ja vie ison osan verannan tilasta, mutta siitä valmistuu juuri sellainen kuin oli tarkoituskin. Isot laatikot vetävät sisäänsä suuren määärän kierrätysjätettä, joka varmistaa sen, ettei tila lopu kesken. Mahtavaa!

Tähän asti olemme päässeet ja tämä rakennusprojekti etenee tästä eteenpäinkin ihan omaa vauhtiaan, ilman stressiä. Teen seuraavan postauksen, kunhan jotain raportoitavaa löytyy. Hyvällä tuurilla ehdimme jo tänään rakennushommiin. Saa nähdä.

Nyt toivottelen mukavaa syksyistä viikonloppua kaikille!

tiistai 22. elokuuta 2017

MUUTOKSIA

Tämän hetkistä elämäntilannetta kuvaa mielestäni parhaiten sana MUUTOS. 

Koti elää omassa jatkuvassa muutostilassa, jonka aikana karsimme tavaraa näkyviltä, pois kovasti liikkuvan pikkuneidin ulottuvilta. Samalla Lillin omat tavarat ja lelut valloittavat alakerran huoneita. Viherkasvit saivat kivuta lattiatasosta huomattavasti ylöspäin, peikonlehti kaapin päälle ja olohuoneen kakluunin vartija piiloon yläkertaan. Monet viherkasvit kun ovat myrkyllisiä ja näihin valitettavasti kuuluu ainainen suosikkini peikonlehti. Kotona on käynnissä myös lasiverantaa koskeva projekti, joka tuo verannalle jotain todella hyödyllistä ja muuttaa tilan käyttötarkoituksen kertaheitolla. Tämä projekti etenee etanavauhtia, mutta kyllä se joku päivä valmistuu!

Suurimmat muutokset liittyvät kuitenkin kodin ulkopuolelle, sillä äitiyslomani on päättymässä ja työelämään siirtyminen alkaa olla ajankohtaista. Jäin äitiyslomalle työttömänä, joten tämän kesän projekti oli löytää työpaikka. Saan aloittaa syyskuun alussa uudessa työssä, josta olen todella innoissani. Uuden työpaikkani myötä Lilli aloittaa päivähoidon ja sekös vasta tuokin mukanaan mullistavan muutoksen. 

Odotan tulevaa sekavin tuntein, innolla ja toisaalta taas suurella haikeudella. Jännittää kovasti miten uusi arki alkaa rullaamaan. Kumpa kaikki menisi hyvin. 

Tuoko syksy teille muille muutoksia mukanaan? Tsemppiä meille ja muille uusiin haasteisiin <3

torstai 27. heinäkuuta 2017

LILLIN HUONEEN ENSIMMÄINEN HUONEKALU

Meidän entisestä makuuhuoneesta tulee jossain vaiheessa Lillin oma huone. Tällä hetkellä nukumme kaikki alakerran makuuhuoneessa ja niin teemme todennäköisesti vielä hyvin pitkään. Omaan huoneeseen siirtymistä viivyttää se, että huone sijaitsee yläkerrassa. Aivan liian kaukana meistä vanhemmista.  Ennen kuin neiti on valmis siirtymään omaan huoneeseen, minulla on hyvin aikaa hankkia sinne sopivia vanhoja huonekaluja.

Etsinnässä on talonpoikaisantiikkinen päästävedettävä sänky, jota voi sitten Lillin kasvaessa pidentää sopivan pituiseksi sekä mukavan pehmeä nojatuoli, jossa mahtuu sylikkäin istumaan. Aikaisemmin kerroin kuinka ajattelin tehdä keittiön liinavaatekaapista Lillille vaatekaapin, mutta muutin mieltäni. Haussa onkin tulevan sängyn kanssa samaa aikakautta henkivä kaappi. Hankintalista täydentyy varmasti jatkuvasti, kun niitä oikeanlaisia ja hintaisia huonekaluja tulee vastaan. Kuinka kutkuttavan kiehtovaa tämän huoneen sisustaminen onkaan!

Löysin pari viikkoa sitten ensimmäisen huonekalun Lillin huoneeseen. Tietenkin Torista ja niin mukavaan hintaan ettei sitä voinut jättää ostamatta. Onpahan sitten pulpetti valmiina, kun sellaiselle joskus vuosien päästä tulee tarve. Pulpetti vaatii kunnon puhdistuksen ja todennäköisesti uuden maalipinnan. Se on paikka paikoin aika huonosti maalattu ja maalivalumia on jonkin verran. Valkoisena pulpetti on aika ihana ja se sopii niin hyvin sinisten kiurujen kaveriksi - vai mitä?




maanantai 24. heinäkuuta 2017

LÖYTÖJÄ UKIN TALLISTA


Teimme viime viikolla kesälomareissun savoon. Perille päästyämme meitä odotti mahtava yllätys, todellisia löytöjä vuosikymmenten takaa! Ukkini oli kaivanut tallin ylisiltä vanhan kolmipyörän sekä vielä iäkkäämmän punaisen rattikelkan, Lillille kotiin viemisiksi. Lilli ei osaa näistä vielä innostua, mutta äiti kyllä osaa! 



Kolmipyörä on yli kolmekymmentä vuotta vanha ja sillä minä olen pyöräillyt pienenä tytön tylleröisenä. Löysin kuvia minusta ja pyörästä, takuuvarmasti otan niitä myös Lillistä ja tästä nostalgisesta menopelistä. 


Kolmipyörä on vielä näiden vuosien jälkeen ehjä, joskin satula ja pyörät ovat kovasti haalistuneet, mutta se ei käyttöä haittaa. Ohjaustangosta puuttuvat tupit saa varmasti hankittua jostain, jos ei nyt ihan alkuperäisiä vastaavina niin sitten jotain sinnepäin. Kuvista paljastui että ohjaustankoon on kuulunut myös pieni soittokello, mutta vastaavan löytyminen olisi aikamoinen ihme. Me teemme pientä fiksailua pyörälle, niin tästä saadaan oiva menopeli Lillille. Ja minä jaksan muistuttaa kyllästymiseen asti kuinka itsekin olen aikoinaan samalla pyörällä ajellut. 

Punainen rattikelkka on kolmipyörää paljon vanhempi, se on nimittäin kultaiselta 60-luvulta. Kelkka kuului äitini lapsuuteen. Jalakset ovat ruosteessa, mutta eipä ole ihme tämän ikää ajatellen. Tämä on jotenkin niin sympaattisen siro kapistus, varsinkin verrattuna muovisiin nykyajan rattikelkkoihin. Kelkan käyttöikää saadaan pidennettyä pienillä huoltotoimenpiteillä ja voinpa kuvitella sen olevan käytössä vielä Lillin lapsillakin. 

Niin kelkka kuin kolmipyöräkin pakattiin mukaan autoon. Ja lisäksi iso pussillinen ruisleipää.

Kivaa viikkoa kaikille aarteiden etsijöille!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

DIY: SUURI RÄSYMATTO PIENIÄ YHDISTÄMÄLLÄ

Terveiset verannalta!

Tämä viikko näyttää kovin sateiselta, joten meillä oli tänään alakerran siivouspäivä. Viileämmällä ilmalla on kivempi siivota, sillä meidän talo on aurinkoisina päivinä aikamoinen pätsi. Tänään pesin myös lasiverannan lattian, sillä vihdoin oli kunnolla tilaa siivota. Olen myynyt eteenpäin verannalta vanhan mustan 50-luvun sohvan sekä kenkätelineinä toimineet puulaatikot. Meillä on nimittäin aivan uudet suunnitelmat tähän tilaan. Ennen niiden toteutusta päätin tehdä verannalle väliaikaisen sisustuksen, josta minä ja Lilli pääsemme nauttimaan kesän aikana. Keinutuolissa on kiva keinutella yhdessä ja Lillin on nyt mukavampi touhuta lattialla, kun viileää lattiaa peittää suuri räsymatto. 


Seuraavaksi kerron simppelin DIY ohjeen ison räsymaton tekoon. Tällä ohjeella onnistut varmasti eikä sinun tarvitse edes koskea kangaspuihin. Nappaa tästä vinkki kesälomapuuhasteluun juuri näiden sateisten päivien ratoksi. Tekemiseen tarvitaan kasa pieniä räsymattoja, paksua lankaa ja neula. Aika yksinkertaista ja helppoa. Lasiverannan räsymatto matto on tehty pieniä Ikean räsymattoja yhdistämällä. Pienet 60x90 cm matot ommeltiin toisiinsa kiinni käsin harsimalla, niin ettei ompeleet näy päälipuolelle. 



Tähän mattoon käytettiin kuusi pientä mattoa, mutta mikään ei estä yhdistämästä isompaakin määrää, jolloin maton kokoa voi kasvattaa todella suureksi. Nämä pienet matot maksavat Ikeassa vitosen kappale, joten tälle matolle tuli hintaa vain kolmekymppiä. Itse en tätä mattoa kasannut vaan sen teki muutama vuosi sitten pihatalon mummo. Idea on mielestäni ihan loistava ja ehdottomasti esittelyn arvoinen. Lilli muuten rakastaa mattoja, niiden alle kurkkimista ja hapsujen nyppimistä. Me tullaan viettämään tänä kesänä monet mukavat hetket verannalla touhuten! 








sunnuntai 11. kesäkuuta 2017

ETEINEN UUDESSA ISKUSSA



Hei pitkästä aikaa! 

Miten nämä päivät vilahtavatkin ohi näin nopeasti. Viimeisestä postauksestani on vierähtänyt jo monta viikkoa, melkein kuukausi. Vihdoinkin pääsen kertomaan eteisen remontin valmistumisesta ja näyttämään miltä pintaremontoitu eteinen näyttää. Remontin loppusilaus eli vanhojen listojen, ikkuna- ja oviaukkojen viimeistelymaalaukset sekä verannalle vievän oven maalaus kesti tuhottoman kauan, niin kauan että oikein alkoi harmittamaan. Maalailin niitä pikkuhiljaa Lillin päiväunien aikaan, välillä ehdin ottaa siveltimen ja maalin esiin kun neiti jo heräsi, välillä sain maalata jopa tunnin. Vihdoinkin on valmista ja voin huokaista helpotuksesta!





Auringonvaloa pääse eteiseen vain vähän, joten valitsimme tumman hirsiseinän kaveriksi vaaleampia sävyjä. Entinen mustanpuhuva aikakausi on selätetty ja tilalla on seesteinen ja siisti eteinen, joka on niin paljon tilavamman tuntuinen että itseäkin ihmetyttää. Ei enää naulakossa ja koukuissa roikkuvia takkiröykkiöitä, reppuja ja koko seinän mittaista kenkätelinerivistöä. Nyt kaikki tarvittava löytyy kaappivanhuksen sisältä.

Eteisestä kuljetaan ulos verannalle, keittiöön, olohuoneeseen, vessaan, kylpyhuoneeseen ja yläkertaan, joten se on kotimme vilkasliikenteisin tila. Meillä oli ennen eteisessä kaksi kuramattoa peräkkäin ja ne toimivat hyvin pikkukivien ja kuran kerääjänä. Halusin nyt hieman vaihtelua ja toin yläkerran aulasta suuren juutti/puuvilla maton eteiseen. Se toimii eteisessä loistavasti, sillä pikkukivet jäävät matolle eivätkä kantaudu ympäri taloa. Siinä ei myöskään kurajäljet näy, joten se on kerrassaan näppärä matto. 



Portaiden alle on vielä tulossa jonkinlainen vetolaatikko kenkiä ja reppuja varten, mutta sillä ei ole kiire. Hankkimamme vanha kaappi toimii myös kenkien säilytyksessä hyvin, kun siellä majailevat vain tällä hetkellä käytössä olevat kengät. Lupailin jo aikaisemmin näyttää miten teimme hyllykaapista meille toimivan vaatekaapin. Nyt pääsette kurkkaamaan kaapin sisään.



Poistimme ensin ylintä hyllyä lukuunottamatta kaikki hyllyt ja alaosan vetolaatikot. Ylinpään hyllyyn kiinnitimme vaatekoukut takkeja verten, sillä henkarikaappia tästä ei pienen syvyyden vuoksi voinut tehdä. Lisäsimme koukkuja myös sivu- ja takaseinään eri korkeuksille, sijoitettuna käyttäjien pituuksien mukaan. Leikkasin vanhasta kuramatosta sopivat palaset alahyllyyn sekä vetolaatikoiden kolosiin kenkäsäilytystä varten. En millään tavalla halua pilata upeaa vanhaa kaappia kuraisilla kengillä, joten kuramatto on ihan ehdoton. Pipot ja hanskat mahtuvat alahyllylle koreihin ja ovat siellä helposti saatavilla. Kaappi on todellinen monitoimikaappi, joka kätkee sisäänsä kaiken ennen näkyvillä olleen. Se oli todella loistava ostos!




Vertailun vuoksi tässä tulee muutamia ennen-jälkeen kuvia, joiden avulla muutosta on helpompi hahmottaa.  Minä niin tykkään näistä ennen-jälkeen kuvista, joita katsellessa muistuu mieleen että mitä sitä tulikaan tehtyä. Pääset myös lukemaan aikaisempia postauksiani eteisen remontista täältä ja täältä



 Mitä tykkäät? Onko tämä sinun mielestäsi seesteinen, siisti ja tilavampi eteinen?



Eteisen värimaailma koodeineen:

seinät ja portaiden käsijohteet - Tikkurila Shaali Y467
portaat, kynnykset ja ovi - Tikkurilan vanhan ajan värikartan perinteinen puulattiaväri 0401
pariovet ja keittiön ovi - Tikkurilan Neito X420

tiistai 16. toukokuuta 2017

50-LUVULTA PÄIVÄÄ!

Keittiössä on uusi astiakaappi, jonka myötä tämä keittiön nurkka on kuin suoraan 50-luvulta. Pinnatuolit, pyöreä sirojalkainen pöytä ja liinavaatekaappi henkivät kaikki samaa mennyttä aikaa ja vuosikymmentä. Oma makuni on yllättäen kehittymässä antiikkisempaan suuntaan, mutta kyllä tämä retrokin vielä uppoaa tähän naiseen. 



Meillä oli pitkän aikaa keittiössä avonainen astiahylly, jossa säilytimme kaikki joka päiväisessä käytössä olevat astiat. Tämä oli ihan toimiva kokonaisuus, mutta nyt oli aika miettiä hieman turvallisempi vaihtoehto. Sellainen lapsiturvallinen ratkaisu pian liikkumaan lähtevän vauvan turvaamiseksi ja astioiden ehjänä säilymisen varmistamiseksi. Meillä on keittiöremontti edessä tulevaisuudessa, joten kyseessä on kuitenkin vain väliaikainen muutos. En lähtenyt tästä syystä etsimään uutta astioiden säilytykseen soveltuvaa kalustetta, joka sitten jäisi turhaksi remontin myötä. Kotoa nimittäin löytyi astioiden säilytykseen juuri sopiva ratkaisu. 




Yläkerran sinisen makuuhuoneen liinavaatekaappi jäi vaille käyttötarkoitusta kun muutimme vuosi sitten alakerran makuuhuoneeseen. Sille ei ollut käyttöä uudessa makuuhuoneessa, johon olimme  jo hankkineet suuremman ja näyttävämmän liinavaatekaapin. Ajattelin tehdä tästä pikkuneidille vaatekaapin, kun hän muuttaa tuonne siniseen makuuhuoneeseen. Siihen tosin vierähtää tovi, joten kaappi ehtii sitä ennen toimia astiakaappina keittiössä pitkän aikaa. 



Keittiön uusi astiakaappi on tarpeeksi tukeva, eikä heilu ja huoju. Sen sisään mahtuvat kaikki käyttöastiat kivasti piiloon ja ovet saa visusti lukkoon. Bonuksena näiden lapsiturvallisuus asioiden lisäksi; se myös näyttää hyvältä uudella paikallansa. 

Myin viime viikolla toisen yläkerran liinavaatekaapeista uuteen kotiin, jossa se pääsi lastenhuoneen leikkikalukaapiksi. Ystäväni ystävä oli etsinyt sellaista jo pitkään ja päädyin myymään omani hänelle ex tempore. Hän oli ikionnellinen kaapista ja minä uusien projektien käteiskassan kasvusta. 

Löytyykö muilta näitä ihania kaappeja? Mitä sinä säilytät omassa liinavaatekaapissasi?

tiistai 2. toukokuuta 2017

KAAPPIVANHUS KARKKILASTA

Kerroin teille aikaisemmin kuinka metsästän eteiseen sopivaa vanhaa kaappia. Sellaista jonka sisään mahtuvat kaikki ulkovaatteemme kätevästi piiloon. Eilen löysin etsimäni Torista ja lähdimme nopean pähkäilyn jälkeen noutamaan kaappia Karkkilasta. Vuokrasimme läheiseltä huoltoasemalta peräkärryn, sillä kyseessä oli sen verran iso kaappi ettei se meidän autoon olisi mahtunut. Pieni roudtrip aurinkoisessa vappusäässä oli oikein onnistunut ja palasimme kotiin onnellisina kaapin omistajina.



Nyt eteisessä seisoo upea kaappivanhus, jolla voi hyvinkin olla ikää yhtä paljon kuin talollamme. Ainakin se on talomme ehdottomasti vanhin kaappi. Haastattelin myyjää kaapin historiasta ja selvisi että hän oli ostanut kaapin aikoinaan antiikkiliikkeestä valkoiseksi maalattuna. Maalit oli poistettu pian oston jälkeen soodapuhalluksella ja kaunis vanha puupinta saatu näin esille. Kaappi ei sopinut enää hänen uuteen kotiinsa, mutta meidän eteiseen tämä on täydellinen. Kukkaro ei tästä hankinnasta juuri köyhtynyt, sillä olen jo jonkin aikaa kerännyt kaappirahoja myymällä ylimääräisiä tavaroita ja huonekaluja facebook-kirpparilla. 



Kaapin mitat ovat juuri oikeat ja tämän takia se on kuin tehty tuohon paikallensa. Sen kunto on ikäisekseen hyvä ja ulkonäkö mielestäni silmiä hivelevä. Kaapin päällä oleva koukeroinen koriste on irtonainen ja aluksi luulin ettei se mahdu paikallensa. Ilokseni huomasin että tilaa jää vielä ylikin, nimittäin muutama sentti! 




Kaapissamme on sisällä kuusi hyllyä ja kaksi vetolaatikkoa, joten aivan tällaisenaan se ei sovellu ulkovaatteiden säilytykseen. Kerron myöhemmin miten saamme tästä hyllykaapista meille toimivan vaatekaapin. Eteisen remonttikin on pääosin tehty, mutta palataan siihen joku toinen kerta. 

Nyt fiilistellään uutta kaappia ja tätä ihanaa auringonpaistetta! 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

ETEISEN REMONTTIKUULUMISIA




Eteisessä kuljetaan edelleenkin väistellen remppavehkeitä, sillä remontti etenee tällä hetkellä hidasta vauhtia. Seinät ja korkealla katonrajassa oleva liukuovikaapisto on kuitenkin vihdoinkin maalattu ja niiden sävyksi valikoitui Tikkurilan Shaali Y467. Tämä lämpimän maanläheinen sävy on ihanan pehmeä entisen kliinisen valkoisen sijaan.

Liukuovikaapiston maalaus on ollut tehtävät listalla jo kaksi vuotta, mutta jotenkin se on aina jäänyt maalaamatta. Kolmen metrin korkeudessa keikkuminen ei ole nimittäin lempiasioitani, sillä kärsin aikamoisesta korkeiden paikkojen kammosta. Maalaus sujui kuitenkin mukavissa merkeissä, sillä mieheni maalasi siellä korkealla katonrajassa ja minä turvallisesti lattian rajassa. Tuolla korkealla liukuovien takana säilytetään asioita, joita ei ihan joka päiväisessä elämässä tarvita. Pitkäaikaisessa säilytyksessä ne ovatkin tosi kätevät. Joulukoristeet, joita viime joulun aikana ilmeistyi meille aikaisempaan verrattuna iso kasa, säilytetään tuolla korkeuksissa. 



Viime viikonloppuna maalasin uusia listoja, jotka nyt odottavat oikeisiin mittoihin sahaamista ja paikalleen laittoa. Olemme päättäneet uusia talon listoja aina kun teemme hieman suurempaa remonttia. Yli sata vuotias talomme ansaitsee vanhaan taloon kauniisti sopivat ja näyttävät listat, sellaiset jotka uusimisen jälkeen jäävät taloon pysyvästi. Vanhat oviaukkojen listat määrittelivät uusien listojen mallin, joskin ne poikkeavat hieman toisistaan, mutta ovat kuitenkin tarpeeksi lähellä samaa tyyliä. Näitä oviaukkojen listoja ei tietenkään vaihdeta, mutta ainakin eteisessä ne vaativat uuden maalin.

Portaiden mustat käsijohteet tulevat vaihtamaan väriä piakkoin. Mustana ne eivät enää sovi tähän tilaan. Seinien pehmeä shaali tulee olemaan myös niiden uusi väri. Maalasin seinämaalilla pienen pätkän käsijohdetta ja mielestäni väri näyttää siinä hyvältä. Kalustemaali on valmiina odottamassa aikaa jolloin voin rauhassa maalata. Käsijohteiden maalaus vaatii sitä tikkailla korkealla keikkumista jonkin verran, joskin ihan tuonne katon rajaan ei onneksi tarvitse mennä.



Viimeinenkin Basilikan värinen ovi on talossamme historiaa. Eteisen ja keittiön välinen ovi muuttui kauniilla Neidolla (X420) hieman odotettua hempeämmän eteisen sävyihin sopivaksi. Tuolla samalla Neidolla maalasin tuossa taannoin eteisen ja olohuoneen väliset vanhat pariovet ja ihastuin sävyyn ihan tosissaan. Luulenpa että Neito jatkaa matkaa myös yläkertaan. Tämä on täydellinen sävy sinisen makuuhuoneen oveen, sen punaisen Tomaatin tilalle. Huoneesta tulee todennäköisesti joku päivä pienen neidin huone, joten värivalinta ei voi tältä osin mennä pieleen!



Metsästän kuumeisesti vanhaa vaatekaappia eteiseen ulkovaatteiden säilytystä varten. Selailen Toria päivittäin, sillä se on tällä hetkellä todennäköisin paikka löytää etsimänsä. Hinnat ovat vain nousseet päätä huimaaviksi, eikä meidän budjetti anna periksi sellaisiin summiin. En ota tästä sen suurempia paineita, sillä uskon sen oikean kaapin kyllä löytyvän. Jossain vaiheessa.

Mitä muuta eteisessä vielä tapahtuu? Lisää maalausta ja kenkien säilytysratkaisun kehittämistä. Tämä eteisen remontti on hyvin pitkä prosessi!

Sää on mitä ihmeellisin, joten toivotan aurinkoisen sateista, 
räntä- ja raekuuroilla höystettyä ukkosviikkoa kaikille!