tiistai 16. toukokuuta 2017

50-LUVULTA PÄIVÄÄ!

Keittiössä on uusi astiakaappi, jonka myötä tämä keittiön nurkka on kuin suoraan 50-luvulta. Pinnatuolit, pyöreä sirojalkainen pöytä ja liinavaatekaappi henkivät kaikki samaa mennyttä aikaa ja vuosikymmentä. Oma makuni on yllättäen kehittymässä antiikkisempaan suuntaan, mutta kyllä tämä retrokin vielä uppoaa tähän naiseen. 



Meillä oli pitkän aikaa keittiössä avonainen astiahylly, jossa säilytimme kaikki joka päiväisessä käytössä olevat astiat. Tämä oli ihan toimiva kokonaisuus, mutta nyt oli aika miettiä hieman turvallisempi vaihtoehto. Sellainen lapsiturvallinen ratkaisu pian liikkumaan lähtevän vauvan turvaamiseksi ja astioiden ehjänä säilymisen varmistamiseksi. Meillä on keittiöremontti edessä tulevaisuudessa, joten kyseessä on kuitenkin vain väliaikainen muutos. En lähtenyt tästä syystä etsimään uutta astioiden säilytykseen soveltuvaa kalustetta, joka sitten jäisi turhaksi remontin myötä. Kotoa nimittäin löytyi astioiden säilytykseen juuri sopiva ratkaisu. 




Yläkerran sinisen makuuhuoneen liinavaatekaappi jäi vaille käyttötarkoitusta kun muutimme vuosi sitten alakerran makuuhuoneeseen. Sille ei ollut käyttöä uudessa makuuhuoneessa, johon olimme  jo hankkineet suuremman ja näyttävämmän liinavaatekaapin. Ajattelin tehdä tästä pikkuneidille vaatekaapin, kun hän muuttaa tuonne siniseen makuuhuoneeseen. Siihen tosin vierähtää tovi, joten kaappi ehtii sitä ennen toimia astiakaappina keittiössä pitkän aikaa. 



Keittiön uusi astiakaappi on tarpeeksi tukeva, eikä heilu ja huoju. Sen sisään mahtuvat kaikki käyttöastiat kivasti piiloon ja ovet saa visusti lukkoon. Bonuksena näiden lapsiturvallisuus asioiden lisäksi; se myös näyttää hyvältä uudella paikallansa. 

Myin viime viikolla toisen yläkerran liinavaatekaapeista uuteen kotiin, jossa se pääsi lastenhuoneen leikkikalukaapiksi. Ystäväni ystävä oli etsinyt sellaista jo pitkään ja päädyin myymään omani hänelle ex tempore. Hän oli ikionnellinen kaapista ja minä uusien projektien käteiskassan kasvusta. 

Löytyykö muilta näitä ihania kaappeja? Mitä sinä säilytät omassa liinavaatekaapissasi?

tiistai 2. toukokuuta 2017

KAAPPIVANHUS KARKKILASTA

Kerroin teille aikaisemmin kuinka metsästän eteiseen sopivaa vanhaa kaappia. Sellaista jonka sisään mahtuvat kaikki ulkovaatteemme kätevästi piiloon. Eilen löysin etsimäni Torista ja lähdimme nopean pähkäilyn jälkeen noutamaan kaappia Karkkilasta. Vuokrasimme läheiseltä huoltoasemalta peräkärryn, sillä kyseessä oli sen verran iso kaappi ettei se meidän autoon olisi mahtunut. Pieni roudtrip aurinkoisessa vappusäässä oli oikein onnistunut ja palasimme kotiin onnellisina kaapin omistajina.



Nyt eteisessä seisoo upea kaappivanhus, jolla voi hyvinkin olla ikää yhtä paljon kuin talollamme. Ainakin se on talomme ehdottomasti vanhin kaappi. Haastattelin myyjää kaapin historiasta ja selvisi että hän oli ostanut kaapin aikoinaan antiikkiliikkeestä valkoiseksi maalattuna. Maalit oli poistettu pian oston jälkeen soodapuhalluksella ja kaunis vanha puupinta saatu näin esille. Kaappi ei sopinut enää hänen uuteen kotiinsa, mutta meidän eteiseen tämä on täydellinen. Kukkaro ei tästä hankinnasta juuri köyhtynyt, sillä olen jo jonkin aikaa kerännyt kaappirahoja myymällä ylimääräisiä tavaroita ja huonekaluja facebook-kirpparilla. 



Kaapin mitat ovat juuri oikeat ja tämän takia se on kuin tehty tuohon paikallensa. Sen kunto on ikäisekseen hyvä ja ulkonäkö mielestäni silmiä hivelevä. Kaapin päällä oleva koukeroinen koriste on irtonainen ja aluksi luulin ettei se mahdu paikallensa. Ilokseni huomasin että tilaa jää vielä ylikin, nimittäin muutama sentti! 




Kaapissamme on sisällä kuusi hyllyä ja kaksi vetolaatikkoa, joten aivan tällaisenaan se ei sovellu ulkovaatteiden säilytykseen. Kerron myöhemmin miten saamme tästä hyllykaapista meille toimivan vaatekaapin. Eteisen remonttikin on pääosin tehty, mutta palataan siihen joku toinen kerta. 

Nyt fiilistellään uutta kaappia ja tätä ihanaa auringonpaistetta! 

maanantai 24. huhtikuuta 2017

ETEISEN REMONTTIKUULUMISIA




Eteisessä kuljetaan edelleenkin väistellen remppavehkeitä, sillä remontti etenee tällä hetkellä hidasta vauhtia. Seinät ja korkealla katonrajassa oleva liukuovikaapisto on kuitenkin vihdoinkin maalattu ja niiden sävyksi valikoitui Tikkurilan Shaali Y467. Tämä lämpimän maanläheinen sävy on ihanan pehmeä entisen kliinisen valkoisen sijaan.

Liukuovikaapiston maalaus on ollut tehtävät listalla jo kaksi vuotta, mutta jotenkin se on aina jäänyt maalaamatta. Kolmen metrin korkeudessa keikkuminen ei ole nimittäin lempiasioitani, sillä kärsin aikamoisesta korkeiden paikkojen kammosta. Maalaus sujui kuitenkin mukavissa merkeissä, sillä mieheni maalasi siellä korkealla katonrajassa ja minä turvallisesti lattian rajassa. Tuolla korkealla liukuovien takana säilytetään asioita, joita ei ihan joka päiväisessä elämässä tarvita. Pitkäaikaisessa säilytyksessä ne ovatkin tosi kätevät. Joulukoristeet, joita viime joulun aikana ilmeistyi meille aikaisempaan verrattuna iso kasa, säilytetään tuolla korkeuksissa. 



Viime viikonloppuna maalasin uusia listoja, jotka nyt odottavat oikeisiin mittoihin sahaamista ja paikalleen laittoa. Olemme päättäneet uusia talon listoja aina kun teemme hieman suurempaa remonttia. Yli sata vuotias talomme ansaitsee vanhaan taloon kauniisti sopivat ja näyttävät listat, sellaiset jotka uusimisen jälkeen jäävät taloon pysyvästi. Vanhat oviaukkojen listat määrittelivät uusien listojen mallin, joskin ne poikkeavat hieman toisistaan, mutta ovat kuitenkin tarpeeksi lähellä samaa tyyliä. Näitä oviaukkojen listoja ei tietenkään vaihdeta, mutta ainakin eteisessä ne vaativat uuden maalin.

Portaiden mustat käsijohteet tulevat vaihtamaan väriä piakkoin. Mustana ne eivät enää sovi tähän tilaan. Seinien pehmeä shaali tulee olemaan myös niiden uusi väri. Maalasin seinämaalilla pienen pätkän käsijohdetta ja mielestäni väri näyttää siinä hyvältä. Kalustemaali on valmiina odottamassa aikaa jolloin voin rauhassa maalata. Käsijohteiden maalaus vaatii sitä tikkailla korkealla keikkumista jonkin verran, joskin ihan tuonne katon rajaan ei onneksi tarvitse mennä.



Viimeinenkin Basilikan värinen ovi on talossamme historiaa. Eteisen ja keittiön välinen ovi muuttui kauniilla Neidolla (X420) hieman odotettua hempeämmän eteisen sävyihin sopivaksi. Tuolla samalla Neidolla maalasin tuossa taannoin eteisen ja olohuoneen väliset vanhat pariovet ja ihastuin sävyyn ihan tosissaan. Luulenpa että Neito jatkaa matkaa myös yläkertaan. Tämä on täydellinen sävy sinisen makuuhuoneen oveen, sen punaisen Tomaatin tilalle. Huoneesta tulee todennäköisesti joku päivä pienen neidin huone, joten värivalinta ei voi tältä osin mennä pieleen!



Metsästän kuumeisesti vanhaa vaatekaappia eteiseen ulkovaatteiden säilytystä varten. Selailen Toria päivittäin, sillä se on tällä hetkellä todennäköisin paikka löytää etsimänsä. Hinnat ovat vain nousseet päätä huimaaviksi, eikä meidän budjetti anna periksi sellaisiin summiin. En ota tästä sen suurempia paineita, sillä uskon sen oikean kaapin kyllä löytyvän. Jossain vaiheessa.

Mitä muuta eteisessä vielä tapahtuu? Lisää maalausta ja kenkien säilytysratkaisun kehittämistä. Tämä eteisen remontti on hyvin pitkä prosessi!

Sää on mitä ihmeellisin, joten toivotan aurinkoisen sateista, 
räntä- ja raekuuroilla höystettyä ukkosviikkoa kaikille!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

ARVONNAN VOITTAJA + AVARAMPI OLOHUONE



Seinävaatteen arvonta päättyi sunnuntaina ja voittaja on löytynyt. 

Mustavalkoinen seinävaate lähtee pian postitse Kristiinalle. Pyysin arvontaan osallistuvia kertomaan minne he sijoittaisivat seinävaatteen kotonansa. Näitä kommentteja oli oikein mukava lukea, vaikka ne eivät vaikuttaneet voittajan valintaan mitenkään. Ihan arvalla mentiin. Toivottavasti seinävaate löytää kivan paikan Kristiinan kotona.

Arvontaan osallistujien määrä yllätti minut positiivisesti ja tästä syystä lupaan teille toisenkin arvonnan kevään/kesän aikana. Minulla olisi nimittäin muutama ylimääräinen täkänä vielä varastossa. Palataan siihen sitten myöhemmin.




Esittelin teille jonkin aikaa sitten olohuoneen uuden remontoidun ilmeen. Tällöin olohuone oli valmiina nimiäisjuhlia varten ja näytti hieman erilaiselta kuin nyt. Nautin suunnattomasti siitä miten paljon avarampi huone on aikaisempaan verrattuna. sillä huonekaluja karsittiin remontin yhteydessä isolla kädellä. Huonekalujen järjestys on tällä hetkellä toimivampi ja ilme selkeä. Enää ei ahdista tavaran paljous, sillä enempää en pysty, enkä edes halua karsia. Seinät ovat edelleenkin yhtä upeat kauniin koristelistoituksen myötä ja tulevat paremmin esille selkeässä ympäristössä.



Olohuoneemme on suorakaiteen muotoinen läpikulkutila, josta on kulku eteiseen, ruokailu- ja makuuhuoneeseen. Suuri sohvamme määrittelee hyvin pitkälle olohuoneen järjestyksen, se kun ei mahdu kovin moneen kohtaan. Olohuoneessa ei ole mitään ylimääräistä, vain tarvittava. Kaksi nojatuolia, sohva, sohvapöytä, tv-taso ja telkkari. Tilaa jää vauvan kanssa lattialla touhuiluun yllinkyllin ja siivoaminen on nopeampaa ja helpompaa kuin aikaisemmin. Tämä on iso plussa.








Tv-tason paikka onkin esittelemättä, se sijoitettiin sohvan vastakkaiselle seinälle. Saimme repiä listoja ja oviaukon reunoja pitkin kulkeneen pitkän antenninjohdon kokonaan pois, sillä antennipistoke löytyy nyt kätevästi tv-tason takaa. Pitkä teak senkki toimii edelleenkin loistavasti tv-tasona. Tämä senkki oli alunperin kirjahyllyn alakaapisto. Irroitimme 50-luvun kirjahyllystä yläosan hyllykön ja saimme näin aikaiseksi meille sopivan tv-tason. Kirjahyllynä se ei toiminut, sillä täällä yli kolmen metrin huonekorkeudessa se näytti jotenkin koomisen reppanalta, eikä telkkaria olisi ollut mahdollista sijoittaa hyllykköosan keskelle. 



Olohuoneen ja keittiön oviaukkoa reunustavat molemmin puolin vanhat senkit. Tämä on täysin uusi kuvakulma kotoamme, enpä ole aikaisemmin tätä hauskaa kuvakulmaa keksinyt.  Huoneiden valon määrän voi hienosti havaita tästä kuvasta. Ruokailuhuoneesta löytyy kaksi suurta ikkunaa ja valonmäärä on paljon suurempi kuin olohuoneessa. 

Lopuksi vielä onnittelut arvonnan voittajalle
 ja 
kaikille teille muille toivotan kivaa alkavaa arkea! 

tiistai 11. huhtikuuta 2017

ARVONTA: MUSTAVALKOINEN SEINÄVAATE


On aika blogini ensimmäiselle arvonnalle! Sinulla on nyt mahdollisuus voittaa itsellesi kaunis mustavalkoinen seinävaate. Olen ostanut seinävaatteen aikoinaan kirpputorilta ja se on hakenut paikkaansa täällä kotona liian kauan. Ripustin sen kuvausta varten keittiön mustalle hirsiseinälle ja aloin epäröimään tätä arvontaa. Olisko hirsiseinä ollut se kauan etsitty paikka? Nyt en enempää jossittele, sillä päätin jo monta viikkoa sitten toteuttaa arvonnan. Seinävaate on sopivan pieni verrattuna kotonamme löytyviin mustavalkoisiin täkänöihin eikä se siis vaadi hirmuisen suurta tilaa ympärillensä. Tämän takia uskon sen sopivan hyvin moneen kotiin. 



Seuraavaksi arvonnan säännöt:

1. Osallistumisaika alkaa heti ja päättyy sunnuntaina 16.4.2017.
2. Arvontaan voit osallistua olemalla blogini lukija ja jättämällä kommenttisi tähän postaukseen. Kerro kommentissasi minne sijoittasit seinävaatteen kotonasi? Blogini lukijaksi voit liittyä blogin sivupaneelissa.
3. Mikäli profiilistasi ei löydy sähköpostiosoitettasi, niin laitathan sen kommenttiisi, jotta saan yhteyden sinuun mikäli voitto osuu kohdallesi.






Löytyisikö sinun kotoasi paikka tälle seinävaatteelle? 

Onnea arvontaan!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!








perjantai 7. huhtikuuta 2017

VIHERPEUKALON VAUVA-AIKA JA BLOGIN UUDET TUULET

Viisi kuukautta vauvaelämää takana ja tuona aikana minusta on tahtomattani tullut todellinen viherkasvien murhaaja! Vuosi sitten kirjoitin operaatio mullanvaihdosta (klik) jolloin laskin alakerran viherkasvien määräksi hurjat kolmekymmentä kappaletta. Aikamoinen määrä, mutta silti viherkasveja ei ollut missään vaiheessa mielestäni liikaa, sillä hyvin ne sulautuivat vanhan talon huoneisiin. Pikkuhiljaa kasvien määrä on alkanut tippumaan ja tyhjien kukkaruukkujen röykkiö kansoittaa nyt keittiötä.



Eilen tein nopean laskutoimituksen ja nyt tuo kasvien määrä on viisitoista kappaletta! Kyllä vaan, murhaaja on vapaalla jalalla ja toteuttaa missiotaan salakavalasti. Ei kuitenkaan mitenkään tarkoituksella, vaan syynä on yksinkertaisesti tilapäinen kasvien huono hoito. Osan menetyksistä pistän kyllä synkän talven piikkiin, sillä armoton pimeys vie joka talvi muutamia kasvejani. Olen yrittänyt kastella kasvit kerran viikossa ja päätin kastelupäivänkin - jonka sitten vauvatohinoissa unohdin! Olen sitten kastellut liikaa tai liian vähän, osalle tämä on sopinut, osa kuukahti tästä syystä kokonaan.



Ajankäsitys on muuttanut muotonsa johonkin kummalliseen vauva-aikaan, jolloin ei ole aina mahdollista hahmottaa päiviä, saati sitten muistaa niinkin vaativa asia kuin kasvien kastelu. Onnekseni voin todeta, että vahvimmat ja paksulehtisimmät ovat pärjänneet tässä viherkasvien henkiinjäämistaistelussa. Nyt ryhdistäydyn, sillä en halua menettää enää yhtään yksillöä! Multia en tänä keväänä ryhtynyt vaihtamaan, vaan päädyin vain lisäämään multaa sitä tarvitseville. Se saa tällä kertaa riittää.

Eräs sanomalehti lähestyi minua muutama viikko sitten haastattelupyynnöllä, sillä siellä oltiin tekemässä juttua vihersisustamisesta. Kieltäydyin kunniasta aikataulullisista syistä sekä ihan vain sen takia, etten ole tällä hetkellä paras ihminen kertomaan viherkasvien hoidosta, vihersisustamisesta ja kasvivalinnoistani.


Blogin uusista tuulista muutama sananen - rautatieläistalon löytää nykyään myös Styleroomista! Bloggaajaporukka on siellä hieman muuttunut, sillä Styleroom ei ole enää osa A-lehtiä. Monen bloggaajan lähdettyä muille maille, saivat pienemmät blogit mahdollisuuden liittyä Styleroomin sisustusyhteisöön. Blogini sisältöön tämä ei vaikuta mitenkään eikä minulla ole velvotteita postaustahdin suhteen, joten tällainen malli sopii tähän elämäntilanteeseen täydellisesti. Saattaapa tänne blogiini eksyä jokunen uusi kävijäkin ja sehän on vain loistava juttu. 

Aurinkoisia kelejä on toivottavasti luvassa koko viikonlopuksi, joten nautitaan niistä. Aurinko lämmittää taloamme sen verran hyvin, ettei takkoja tarvitse lämmittää enää joka päivä. Tämä on ihan mahtava juttu.

Kivaa viikonloppua kaikille!

perjantai 31. maaliskuuta 2017

JUUTTIKEHDOSTA PINNASÄNKYYN JA UUSI SÄNKYKATOS


Kuukausi sitten vaihdoimme katosta roikkuneen vauvan kehdon pinnasänkyyn. Juuttikehto alkoi käydä ahtaaksi ja vauva kääntyilemään, joten oli aika siirtyä jykevämpään sänkyyn. Pinnasänky hankittiin jo raskausaikana Torin kautta. Muistan vieläkin kuinka sen edellinen omistaja, pieni poika, ei olisi millään halunnut siitä luopua. Se oli sydäntä särkevää. 

Kokemukset juuttikehdosta ylittivät odotuksemme. Se on loistava mahavaivaisten koliikkivauvojen ensisänky, joskin se toimii varmasti kaikilla vauvoilla yhtä hyvin. Sylissä nukuttelun ja heijailun sai kätevästi jatkumaan kehdon liikkeellä eikä itkuinen vauva juuri huomannut sylin vaihtumista kehtoon. Käytännöllisyyden lisäksi kehto on kaunista katsottavaa, mikä on iso plussa. Haikein mielin luovuin kehdosta, mutta otin ilolla vastaan ajan tuoman helpotuksen mahavaivoihin.


Juuttikehdon on aika muuttaa uuteen kotiin, joten laitan kehdon myyntiin tänne. Mikäli kiinnostuit siitä, niin laita sähköpostia minulle: rautatielaistalo@gmail.com. MYYTY! Olen ostanut kehdon käytettynä patjoineen, mutta se on silti uutta vastaavassa kunnossa. Käyttöaikahan tälle ei ole kovin pitkä. Meillä kehto oli käytössä neljä kuukautta. Hinta on 55€ ja nouto täältä Kanta-Hämeestä. Tarkemmat tiedot saa sähköpostilla. 





Pinnasängyn päällä roikkuu vaalean roosan värinen sänkykatos, joka kiinnitettiin kattoon tällä viikolla. Tällaisesta aloin haaveilemaan oikeastaan heti vauvan synnyttyä, kun tyttömäisyys ja hempeys valtasi sydämeni. Nyt oli oikea aika sen hankintaan, sillä sain sen hyvällä alennuksella ja ilman toimituskuluja. Katsotaan voimmeko jättää sen paikoillensa kunhan neiti alkaa nousemaan pystyyn ja liikkumaan. Mikäli meno alkaa käydä vaaralliseksi niin laitamme sänkykatoksen varastoon odottamaan neidin kasvua. Katos on ollut käytössä vasta muutaman päivän, mutta se on jo osoittanut käytännöllisyyttään. Kauniin ulkonäon lisäksi se blokkaa hyvin makuuhuoneen ikkunoista paistavaa aurinkoa, eikä koko makuuhuonetta välttämättä tarvitse pimentää rullaverhoilla päiväunien ajaksi. 

Sänkykatoksen tieltä seinältä irroitettiin pirunpäänaulakko ja suuri seinähyllykkö. Itse asiassa ne lähtivät jo kuukausi sitten, kun aloin kaipaamaan tyhjää ja avaraa seinäpintaa huoneeseen. Meillä tätä karsimista tapahtuu pikkuhiljaa monessa huoneessa, joten jossain vaiheessa myyntiin lähtee monta hyllykköä ja huonekalua. Ehkä laitan ne tänne myyntiin myöhemmin.





Kevät tuo tänä vuonna mukanaan uusia tuulia blogiini, mutta niistä kerron tarkemmin lähitulevaisuudessa. Pientä piristystä, jonka toivon tuovan rautatieläistaloon jokusen uuden lukijankin. 


Kivaa viikonloppua ja aurinkoisia kelejä! 

maanantai 20. maaliskuuta 2017

JOS MÄ KURKKAAN ETEISEN PANEELIN ALLE?


Otsikon kysymys käynnisti viikonloppuna eteisen remontin. Jos mä kurkkaan eteisen paneelin alle ja tarkistan missä kunnossa hirsiseinä on siellä alla? Pohdin josko paneloinnin avulla on peitetty hirsiseinän huonokuntoinen osuus, sillä en oikein ymmärtänyt niiden tarkoitusta tässä tilassa. Muilta seiniltä ei paneeleja lödy, joskin ne ovat levytetty eivätkä hirsipinnalla. Mielestäni kokonainen hirsiseinä on näyttävämpi kuin osittain piiloon paneloitu, joten päätin aloittaa purkutyöt.


Pari vuotta sitten maalasin paneelit mustiksi, samalla myös portaat saivat osittain mustan ilmeen. Se toimi mielestäni hienosti silloin, nyt oli aika uusille tuulille. Ensimmäisen paneelin alta pilkistävä hirsiseinän pätkä näytti olevan kunnossa, joten huokaisin helpotuksesta. Paneloinnin irroitus kävi nopeasti ja paljasti altaan hyväkuntoisen hirsiseinän. Väriero päivänvaloa saaneeseen osaan oli kuitenkin sen verran näkyvä, että teimme nopean päätöksen maalata hirsiseinä kuultomaalilla tummemmaksi. Keittiöstä löytyy musta hirsiseinä, mutta tämän halusimme maalata ruskeaksi. Sopivaa kuultomaalia löytyi omasta varastosta, joten pääsin heti hommiin.


Olen pitkään haaveillut portaiden maalaamisesta vaaleammiksi. Lakatut ja kovin kellastuneet mäntyportaat näyttivät tunkkaisilta, joten päätin maalata ne samalla raikkaammiksi. Hirsiseinän maalauksen jälkeen hioin ja pesin portaat ennen niiden maalausta. 



Portaiden väriksi valitsimme Tikkurilan Vanhan ajan värikartasta perinteisen puulattiavärin 0401, jota löytyy meiltä ennestään alakerran kynnyksistä. Haaveenamme on maalata tällä kyseisellä sävyllä yläkerran lautalattiat ja halusin saman värityksen jatkuvan sulassa sovussa alakerrasta yläkertaan. Olin hankkinut ison maalipurkin kynnysten maalausta varten, josta oli jäljellä suurin osa. Tämä 2,7 litrainen maalipönttö riitti siis kynnysten, portaiden, hirsiseinän yläpaneloinnin ja portaiden päätyseinän maalaamiseen kahteen kertaan. Portaiden käsijohteet jätin nyt mustiksi, mutta mietin vielä niiden lopullista kohtaloa. 



Tähän asti eteisen remontti on ollut lähes ilmainen, mutta tämä ei jää tähän. Lattialistat uusitaan, katto ja muut seinät maalataan. Portaiden hirsiset tukipilarit kuultomaalataan todennäköisesti myös ruskeiksi. Vaatesäilytykseen on tulossa muutos, sillä pieni naulakko ja seinäkoukut eivät enää palaa hirsiseinälle. Sen sijaan suuri peili löysi paikkansa portaiden alta. Etsinnässä on nyt vaatekaappi tuonne peilin kautta näkyvälle seinälle. Portaiden alle suunnitellaan vetolaatikkoa, jonne saisi säilytykseen reput ja kengät. 

Ja kaikki tämä lähti liikkeelle yhdestä kysymyksestä; Jos mä kurkkaan tonne eteisen paneelin alle?


Eteisen remontti on luultavasti valmis joskus kesällä, sillä joka viikonloppu ei löydy tällaista äitiyslomalaisen omaa remppa-aikaa.  Se on harvinaista herkkua! Tähän mennessä tehdyt maalivalinnat sointuvat mielestäni yhteen kauniisti. Seuraavaksi minä ryhdyn pohtimaan seinien väriä. Vaihtoehtoja on vain aivan liikaa! 

Kivaa alkanutta viikkoa kaikille.

tiistai 7. maaliskuuta 2017

MUSTAT SEINÄVALAISIMET


Ettei olohuoneemme muuttuisi liian hempeäksi, hankimme sinne ripauksen mustaa uusien valaisimien muodossa. Selkeä tarve valaisimien hankintaan oli, sillä aikaisemmin sohvan vieressa ollut jalkalamppu ei ollut riittävä valaisemaan tätä aluetta. Kattolampunkin valoteho jäi pieneksi, enkä muutenkaan tykkää pitää kattovalaisimia päällä jatkuvasti vaan pidän pienemmistä valonlähteistä joita on sijoitettu ympäri huonetta. Uudet valaisimet ovat Clas Ohlsonin Industry-sarjan katto-/seinävalaisimet. Ne ovat edullinen versio tällä hetkellä pinnalla olevista nivelvalaisimista, sillä yhden tällaisen hinta on vain 45€.  Näitä voi nivelten ansiosta taivutella haluamaansa asentoon, joten ne ovat mielestäni hyvin monikäyttöiset monessakin tilassa, kuten olohuoneessa sohvan päällä lukuvaloina!


Meiltä löytyy vessasta nämä Industry-sarjan valaisimet lyhyemmällä varrella ja olemme olleet niihin tosi tyytyväisiä. Kun vihdoinkin päätin tilata nettikaupasta nämä valaisimet myös olohuoneeseen  niin epäonnekseni sain eteeni tiedon että kyseiset valaisimet olivat poistuneet valikoimasta. Niinpä tietenkin, niin minun tuuriani! Tarkistin kuitenkin vielä myymälöiden tilanteen ja ilokseni huomasin että muutamassa myymälässä valaisimia on vielä hyllyssä. Ihanan sukulaiseni ansiosta sain toivomani valaisimet viime viikonloppuna kotiinkannettuna.


Jos sinäkin innostuit näistä valaisimista, niin luethan pakkausselosteen paremmin kuin minä ja näin säästyt ylimääräisiltä harmituksilta. Nämä valaisimet ovat tosiaan kattoon tai seinään asennettavia ja niihin ei sisälly virtakytkintä. Lyhytvartisessa versiossa johdot löytyvät, joten oletin niiden sisältyvän myös tähän malliin. Vessassa valaisimet saavat sähkön suoraan seinästä, joten irroitimme tuolloin valaisimista niiden virtakytkimet. Onneksi olimme säästäneet nämä virtakytkimet (onneksi on autotalli, jonne kipata nämä "mahdollisesti tulevaisuudessa tarvittavat asiat"), sillä nyt ne palvelevat olohuoneen valaisimissa, eikä ylimääräistä kauppareissua johtojen takia tarvinnut tehdä. Minua ei näkyvät virtajohdot haittaa, ne ovat itse asiassa aika hauskan näköiset tikkusuoraan vedettyinä. 



Vaihdoin jo pari viikkoa sitten makuuhuoneen mustat pellavaverhot olohuoneeseen, sillä jostain syystä aloin kaipaamaan kovasti mustaa kaiken tämän hempeyden keskelle. Musta väri kulkee kotonamme huoneesta toiseen ja olohuone tuntui jotenkin ontolta ilman sitä. Nyt mustaa löytyy verhoista ja valaisimista, joten mustan tarve on tyydytetty! Vintage jalkavalaisin jäi sohvan vieressä toimettomaksi ja päätyi takaisin tutulle paikallensa sinisen nojatuolin kupeeseen. Siinä se toimii vallan riittävänä lukuvalona. 


Oletko sinä jo hurahtanut näihin nivelvalaisimiin? Minä olen todellakin. Tulevaan keittiöönkin nämä kävisivät upeasti. Sinne keittiökaappien päälle valaisemaan työtasoa. Lisään tämän keittiösuunnitelmaan! 

Mukavaa viikkoa kaikille! 

keskiviikko 22. helmikuuta 2017

PARIOVET- DUSTY PINK


Vihreiden pariovien aika on nyt ohi. Vanhat basilikan vihreät ovet toimivat pitkän aikaa olohuoneen katseenvangitsijoina ja ne saivat osakseen paljon positiivista huomiota. Seinien värin ja oikeastaan koko olohuoneen ilmeen muututtua eivät vihreät pariovet enää sopineet tähän näkymään. Tästä syystä ryhdyin hiihtolomaviikon kunniaksi maalaushommiin. Maalasin ovet himmeällä Tikkurilan Helmi-kalustemaalilla, sillä kaikki mattapintainen miellyttää silmääni tällä hetkellä. Sävyksi valitsin täydellisen dusty pinkin, Tikkurilan Neito X420. 


Nyt ovet puhuvat samaa kieltä seinien kanssa. Hieman siniseen taittava harmaa täydennettynä vaaleanpunaisilla ovilla. Kauniisti yhteensopiva väriyhdistelmä! Tämä vaaleanpunainen ei kuitenkaan ole liian hempeä, vaan se on asennetta omaava dusty pink. Aikaa maalaukseen meni pari päivää, sillä maalasin ovet kahteen kertaan. Maalaukseen käytin aikaa molempina päivinä noin kaksi tuntia ja rahallinen panostus jäi alle kolmeenkymppiin. Tämä oli kiva pikamuutos, joka oli edullinen toteuttaa ja toi huoneeseen valtavan muutoksen, ainakin minun silmääni ;)


Tykkäätkö? 

Kodin remppajutut pyörivät mielessä vähän turhankin usein, joten oli todella terveellistä päästä toteuttamaan niistä edes tämä pienoinen pariovien maalausprojekti. Sormet syyhyävät nyt vieläkin pahemmin maalaushommiin, joita meillä kyllä riittää. Jos nyt tavoittelisin kerran kuussa tahtia...

Tähän lopuksi vielä kuvasarja pariovistamme. Millaiset ne olivat muuttaessamme taloon, sudittuani ne rohkeasti basilikan vihreiksi ja tietenkin miltä ne näyttävät tällä hetkellä. Liputan viimeisimmän version puolesta, vaikka vihreät ovet olivatkin minulle rakkaat! Miten sitä nyt sanotaan, että aikansa kutakin! Kuvista näkee hienosti myös miten kakluunin edessä majaileva viherkasvi on päässyt nuukahtamaan. Se ei ole enää entisessä tuuheudessaan, mutta toivottavasti kevät saa sen edes jonkin verran virkoamaan. 


Kivaa viikkoa kaikille.
Ehkä joku muukin innostuu sutimaan oville uuden ilmeen!